pitkästä aikaa opiskelukaverini kanssa. Opiskeluaikoina olimme hyvät ystävät, viiletimme tukka putkella bileissä ja mätänimme kuivilla luennoilla piirrellen rumia kuvia toistemme muistiinpanojen reunoille. Sittemin elämä on heittäyt meidät eri paikkakunnille ja yhteydenpitokin jäänyt aika satunnaiseksi.
Voi jälleennäkemisen riemua.
– siis mä olen niin stressaantunut
– ai?
– jouduttiin piirrätään talo kolmesti arkkitehdilla ennen kuin siitä tuli hyvä
– ahaa
– ja siis mun palkka. siis se on huono.
– niin.
– tai siis onhan se tosi hyvä mutta mä olen sanonut että mulle ei alle viisi tonnia riitä
– …
– Siis saanhan mä ylikin mutta että siis peruspalkkaa
– ahaa.
– ja siis mä sanoin mun työkaverille, et siis hänen nimensä ei todellakaan tule nettisivuille ennen mun nimeä, siis mä olen paljon kokeneempi ja…
– tienaat varmaan paljon ennemän?
– tietysti. mut hei mitäs sulle?
– mitäs tässä, vähän ollut matalapainetta…
– joo ja ajattele että pekka sanoi yksissä bileissä että tiina oli sanonut että se haluaa uudessa toimistossa niinku sen kaikista valoisimman huoneen ja mä en vittu kestä sitä Tiinaa, se ei siis osaa mitään.
– mielenkiintoista
– ja siis tiedätsä, mä luulen että mä olen sairastunut vahvuuteen
– sairastunut… mihin?
– vahvuuteen. siis mulla pitää olla aina kaikki langat käsissä. multa vaaditaan töissä paljon, kotona paljon ja jumpassakin multa vaaditaan vaikka mitä. mut mä kyllä pärjään. kyllä sä sen tiedät että mä pärjään.
– jep. sairastunutpa hyvinkin.
– no mut hei, mä vaan tässä puhun. siis oikeasti mitä sulle kuuluu? miten mies? miten duuni?
– töistä sain potkut ja mies lähti 15-vuotiaan matkaan, sairastuin hullunlehmän tautiin, menin konkurssiin ja asun töölönlahden rannalla veneen alla. töölössä kuitenkin. vene viedään ehkä talveksi pois.
– vitsi. mut siis sopisko sun mielestä mulle kuitenkin otsatukka?
– mun mielestä sulle sopisi lähinnä semmoinen leveämpi jakaus jonka voisi muotoilla suomi-konepitoolilla tuosta otsasta päälakea pitkin
– heh, heh, oikeesti mulla on niin kauan ollut tää hiusmalli…
– tiedätkö mitä?
– no?
– musta tuntuu, että sun on syytä nyt kavuta tuohon kaikilla herkuilla höystettyyn, rumaan, keskiluokkaiseen opeliisi ja kaasuttaa sinne tontillesi keräämään risuja.
– mikäs sulla nyt?
– olen sairastunut vitutukseen.