Hei te kaikki parhaan nuoruutenne 1980 -luvulla eläneet Bruce -fanit. Kiva kun lapset on saatu hetkeksi hoitoon ja äippä & iskä voivat irrotella yrittämällä sietää sietämättömän rumaa ja tyhmää puolisoaan, juomalla pari kaljaa liikaa ja oksentelemalla ympäri hienon, yhteisen pääkaupunkimme katuja.
Ei minua teidän elämänne kiinnosta. Kuten aivan ilmiselvästi teitäkään ei kiinnosta minun elämäni. Vitunko väliä on sillä, että minä olen maksanut murskaavan kalliin asiakaspysäköintimaksuni omalle kotikadulleni ja kun saatana kahdeksan aikaan perjantai-iltana tulen töistäni kotiin, teidän rumat, vanhat, hikiset autonne ovat pysäköityneinä minun kotiparkkipaikalleni. Ei se haittaa, että minulla kahdentoista tunnin työpäivän jälkeen on pienoinen pissahätä ja että minua vituttaa, että olette inhottavilla, rupisilla olemuksillanne päättäneet estää kotiinpääsyni niin, että olen pakotettu pysäköimään menopelini liian lähelle suojatietä. Ei haittaa. Maksan mielelläni neljäkymppiä epämusikaalisten junttien musikaalisesta elämyksestä. Maksan mielelläni siitä, että heiluttelette vuosien raiskaamia vartaloitanne edestakaisin musiikin tahtiin ja luulette, että teillä ja ”born in the usa”:lla on joku tietty näkymätön yhteys. Haistakaa paska.
Ja toinen asia. Olen törmännyt elämässäni ensimmäisen kerran satuolentoon. En tiennyt, että se enää nykyään on mahdollista mutta kyllä se on. Ilmeisesti. Satuolento on henkilö, joka on luonut identiteettinsä jonkun epäolennon, (esim. aku ankka) muotoon. Tämä satuhahmo, jota tarkoitan ja jonka itse olen henkilökohtaisesti tavannut (totuus ei kohtaa fantasiaa), muistuttaa jatkuvasti siitä, että hänen suhteensa perustuvat nimenomaan tuohon satupersoonaan. Eivät siis laisinkaan häneen itseensä vaan nimenomaan siihen, että hän kertomuksissaan on iso paha susi, joka asuu linnassaan, ja syö pieniä punahilkkoja aamupalakseen. Ei tosin sellaisia punahilkkoja, jotka lyövät häntä takaisin. Mutta punahilkkoja muuten. Pieniä, avuttomia ja tahdottomia. Isommat punahilkat ovat hänelle ilkeitä vihollisia. Ilkeitä, tympeitä, vaikutusvaltaisia vihollisia, joille ei ole vastaansanomista mutta joista tehdään rikosilmoitus.
Terveiset pienelle, hyvälle hukalle. Vittuile niille joille osaat.