miehet anuksesta. Vai mitenköhän tuo meni.
Naispuolinen ystäväni valitteli, että miehet haluavat naisilta vain seksiä. Jäin miettimään, mitä naiset sitten haluavat. Rahaa? Punaisen mökin? Hernepellon?
Väärin. Tai no ehkä osittain oikein mutta en tänään jaksa nussia pilkkujen kanssa. Jos joku nyt luulee, että aion tehdä elämää suuremman paljastuksen siitä mitä me haluamme, hän erehtyy kirpeästi. En tiedä naisten haluista yleisesti ja vaikka tietäisinkin, en kertoisi. Tiedän kyllä mitä itse haluan. Sillä tiedolla ei kuitenkaan ole kenellekään mitään käytännön arvoa, koska mielihaluni muuttuvat, noh, jos nyt eivät ihan päivittäin, niin ainakin seitsemän kertaa viikossa.
Miehet urputtavat usein siitä, että naisten kanssa on vaikea elää. Tässä yhteydessä voin paljastaa elämää suuremman salaisuuden: vielä vaikeampaa on elää naisena. Naista on nimittäin lähes mahdotonta tehdä onnelliseksi. Ainakaan jos sattuu olemaan mies. Joskus synkimpinä hetkinäni, kun joku ajokoiranaivoinen kyrvänkantoteline taas on onnistunut pahoittamaan mieleni, mietin, pitäisikö heittäytyä lesboksi. Ymmärtäisikö toinen nainen eittämättä toisinaan epäjohdonmukaiset mielenliikkeeni miestä paremmin? Todennäköisesti ei, mutta ei se minua mietiskelemästä estä (mistähän muuten johtuu se, että poikkeuksetta seurustelukumppanini ovat saaneet vesikauhuisen antabusreaktion, kun olen aloittanut keskustelun repliikillä: ”mä olen vähän miettinyt…”).
Olen tulitikkulaatikon kokoisesta (kyllä, olen joskus ollut niin pieni minäkin) saakka viihtynyt paremmin miesten kuin naisten seurassa. Pojat ja sittemmin myös aviomieheni pitivät minua ”hyvänä jätkänä”. Aikoinani olin moisesta arvonosoituksesta sangen ylpeä, mutta jos joku kuvatus nykyään erehtyisi sanomaan minua hyväksi jätkäksi, kylväisin tankillisen napalmia paitsi ukon asunnon, myös parin hehtaarin etäisyydellä asuvien naapureiden päälle.
Seksi naisen kanssa voisi myös olla pienoinen ongelma sikäli mikäli mieltymyksiäni laisinkaan tunnen. Vaikka naisen vartalo on aina mielestäni ollut miehistä vastinettansa kauniimpi ja mielenkiintoisempi, en ole sitten imeväisikäni kokenut mitään erityistä poltetta käydä kenenkään kanssasisareni vartaloon oraalisesti tutustumaan. Enkä anaalisestikaan. Saatikka fallisesti. Viimeksi mainittu olisikin kyllä näillä vehkeillä hiukan haastavaa. Tai no, ämpärissä kasvatettuna luulin lukion ekalle saakka, että fallos tarkoittaa vatsaa. Tämä aiheutti erään hassunhauskan sattumuksen silloisen maantiedon opettajani kanssa mutta tuon häpeällisen muiston jätän lukijoideni kanssa tälläerää jakamatta.
Ehkä kuitenkin jatkan pääni takomista pihamäntyyn ja pidättäydyn arkisena heteroitsenäni. Oikestaaan minulla ei edes ole todellista aihetta nurinaan. Se, että joku sapiensin homo sukupuolesta riippumatta ymmärtäisi minua muutamaa tuntia kauemmin on yhtä todennäköistä kuin se, että voitan jonain kauniina päivänä nobelin rauhanpalkinnon (mikä ei ole laisinkaan mahdotonta ottaen huomioon uupumattomat ponnisteluni tynkä-jugoslavian itsenäisyyden puolesta).