minussa jotain vikaa, vai onko kaikki paskaa?
Voi kiesus sentään mikä viikonloppu. Likaisiin yksityiskohtiin tarkemmin menemättä voisin todeta, että saattaisin hyvinkin luopua muutamista hassunhauskoista viikon vaihtumiseen liittyvistä tapahtumista. Onneksi vältyin suuremmilta onnettomuuksilta. Nyt pitää ainoastaan vaihtaa nimeä, asuin- ja työpaikkaa, päätä ja ehkä toinen käsi. Ja kenties tuo kuppakin pitää käydä sukupuolipolilla hoidattamassa jossain vaiheessa.
Koska blogiani lukevat myös tosikkomaiset pajavasarat, tavoistani poiketen huomautan, että viimeksi mainittu oli vitsi.
Jos en olisi jo vuosia sitten oppinut nauramaan itselleni ja joutunut karvaasti toteamaan, että se näyttäisi olevan takuuvarmin ilonaiheeni tässä maailmassa, saattaisin ottaa ja heittäytyä itsetuhoiseksi. Tai no ainakin pillahtaa itkuun.
Mutta ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin. Tai no jos ei hyvää niin hauskaa ainakin. Eräiden vuorokausien taitteessa havaitsin tehneeni jotain mitä en 33-vuoden aikana ole tehnyt kertaakaan. Jaa mitäkö? Olin alasti vieraan miehen sängyssä. Miehen, jonka nimeä en enää muista. Tapahtumassa itsessään ei sinänsä ollut mitään erityisen hassunkurista, mutta sittemmin on suupieleni kivunnut pieneen virneeseen syystä että:
– se oli ihanaa. otetaanko uusiksi?
– otetaan vaan jos teet mulle leivän.
– mitä?
– jos teet v o i l e i v ä n ja tuot sen tänne sänkyyn niin sitten voidaan ottaa.
– hmmmh. no perkele. olet sä omituinen nainen. mä teen sulle leivän.
– joo. tai hei, tee kaksi. juustoa päälle ja lasi maitoa.
Hyviä olivat. Ja pitäähän ihmisen syödä että jaksaa.
Taidan olla kehittymässä. En tosin tiedä mihin suuntaan.