Pus, pus, niks, naks

selkä pragas kuivatessani tukkaa. Pää ei käänny kuin pari vaivaista senttiä molempiin suuntiin ja vitutus on valtaisa. Pitää välttää seisomista, istumista, kävelemistä, tietokoneella olemista, kantamista, koukistumista, kyykistymistä, hengittämistä, valvomista, pukemista ja puhumista eli pähkinänkuoressa elämistä. Tukkaakaan saa kuulemma pitää niskassa kiinni koska sitä on niin paljon että niska saattaa vittuuntua entisestään. Tästä syystä tukkani on naurettavilla leteillä joten en kehtaa mennä edes kauppaan. Aamulla piti soittaa rakas tuleva entinen mieheni pukemaan vaatteet päälleni kun en ihan nakuna viitsinyt mennä lääkäriin ja itse oli ihan turha moiseen akrobaattiseen suoritukseen ryhtymisestä edes haaveilla. Taksikuski vittuili kun könysin kyytiin liian hitaasti. Mitähän pahaa olen tällä kertaa tehnyt ja kenelle.

Jos vanhuus on tämmöistä toisten armoilla olemista, aion määrätä itselleni eutanasian seiskaviiden kieppeillä. Mautonta puhua tuommoista mutta enpä ole koskaan maukas väittänyt olevanikaan.