– Oletko sä sub vai dom? – kysyy naisten uimapukuun sonnustautunut mies ja tapittaa silmiin niin, että on pakko vilkaista seinän rappausta
– Olenko mä …….mikä……?
– Sub vai Dom, no niin, sano nyt?
– Öööh, raavin kuumeisesti päätäni (Dom on kirkontorni armaassa opiskelukaupungissani Utrechtis-sa ja Subeja syöpöttelen joskus Manskulla lounaaksi )
– Anna mä arvaan. Sä olet dom
– …tuota… joo’o. Sovitaan sitten vaikka niin
– Haluatko sä piiskata mua?
– No en mitenkään riemusta hirnuen.
– Mikä dom sä sitten olet?
– Äh, no kun…
– Anna olla, meni perille, sä olet wannabe-kinky. Kiitos ja näkemiin
On helmikuinen perjantai-ilta. Olen elämäni ensimmäisen kerran SMFR:n bileissä ja tunnen olevani ainoa valkoihoinen hetero koko baarissa. Silmät suitsirenkaan kokoisina tuijotan mitä oudoimmissa asuissa hilluvia ihmisiä, jotka halailevat keskenään riemuisan jälleennäkemisen merkeissä.
Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Ulkopuoliseksi ja paljaaksi. Hämilläni hivutan korsetin reunaa ylemmäs ja kuin huomaamatta kiedon takkia tiukemmin ympärilleni. Olen ollut elämäni aikana monenlaisessa liemessä, mutta tähän keittoon minulla ei ole minkäänlaista kauhaa. Tilanne on minulle uusi ja epämukava. Yleensä uiskentelen vapautuneesti lähes missä tahansa parvessa, mutta nyt tunnen oloni hiekalle heitetyksi ahveneksi. Hengittäminen olisi hankalaa ilman kroppaani kiristävää korsettiakin. Kylkiviiva-aistista voisi olla hyötyä väistellessäni päälleni hyllyvää pervojen massaa.
Onneksi minulla on lyömätön ase jokaiseen hämärään tilanteeseen: päätän vetää naamat. Roudaan ruhoni baaritiskille ja imuroin sisuksiini puolenkymmentä Gintonicia. Olen ihan varma, että hämähäkkimieheltä näyttävä baarimikko on pannut drinkkeihini tyrmäystippoja, joilla selättäisi kompanjan suomalaisia ja puolikkaan venäläisiä varusmiehiä, mutta koska tarkoitukseni todellakin on humaltua ja ympäristöstä päätelleen itsesuojeluvaistostani voidaan puhua imperfektissä, päätän avata vaaran lähteen.
Huuh, kuka keinuttaa venettä? Kas, sehän onkin vain kuva joka liikkuu, kun tuntematon jätesäkkiin verhoutunut mies panee minua takaapäin darkroomissa.
Onneksi kysymys oli vain ylivilkkaan mielikuvitukseni ja humalan yhteisvaikutuksen aiheuttamasta hallusinaatiosta. Humalassani seuraa pian valoisa hetki ja havaitsen istuvani yksin nurkassa. Kanssani keskustelee ainoastaan sadeasuinen, saksalainen mies. Tilanne on varsin mielenkiintoinen sikäli, että olen lukenut saksaa viimeksi lukiossa enkä tiennyt ymmärtäväni kieltä saatikka pystyväni sillä keskustelemaan. Kommunikoinnin sujuvuudesta tosin ei ole saatavilla objektiivista tietoa.
Hivuttaudun ainoan tutun ihmisen läheisyyteen, joka hänkin istuu nurkassa. Kaulassa on panta ja pannassa on kiinni hihna, josta herra itse pitelee kiinni. Nykäisen hihnasta ja tungen olemukseni humalaisen estottomasti kiinni häneen. Samassa hurjistunut, angstinen amisteini hyökkää kimppuuni alkaen syyttää minua hänen orjaansa koskemisesta ja ymmärtämättömyydestäni paitsi kinky-kulttuurista, ydinvoiman lisärakentamisesta, Tehyn työtaistelusta myös Dash-koneiden käyttökiel-losta. Pardon my French, honey, ei ollut nimeäsi katolla.
Epämääräinen vaelteluni päättyy taas keskusteluun. Tässä vaiheessa käyn dialogia tuntemattoman, Jeesuksen näköisen, hepreaa puhuvan miehen kanssa:
– Oletko sä sub vai dom?
– En.
Muistikuvieni satunnaisesta hämäryydestä huolimatta muistan ensimmäisistä bileistäni sen, että lähtiessäni päätin, etten koskaan enää, ikunakuunakullanvalkeana näytä naamaani yksissäkään edes etäisesti smurffeihin tai muihin satuhahmoihin liittyvissä tapahtumissa. En vaikka taivaasta tippuisi päähäni meteoriitti tai muuta avaruusromua. No, rehellisyyden nimissä riittävän suuresta rahasummasta olisin ehkä voinut asiasta neuvotella. (Money talks and bullshit walks).