blogini ei ole mikään saatanan omaelämänkerta. Sillä on kosketusta todellisuuteen tasan saman verran kuin Neil Armstrongilla kuun pintaan. Tämä on nettipersoonani hengentuotos josta suurin osa on täyttää skeidaa ja sairaan mielikuvituksen tuotetta.
Oikeassa elämässä olen pullantuoksuinen perheenäiti jonka elämäntehtävä on odottaa insinöörimiestään perse pystyssä työpäivän jälkeen kotiin, lappoa pilttiä kersojen kurkusta alas ja maistaa kakan perusteella mitä pahat päiväkodintädit ovat isänmaantoivoilleni milloinkin syöttäneet.
Harrastan ompelua ja ruuanlaittoa. Jos olisin rohkea, harrastaisin rullapotkukelkkailua mutta siinä voisi mennä henki, joten tyydyn siihen, että (mieheni rahoilla) kustannettu taksi kuljettaa minut tiistaisin voimajoogaan. Inhoan ihmisiä jotka nukkuvat aamulla liian pitkään, juovat liikaa alkoholia, tupakoivat tai käyttävät puheissaan voimasanoja.
Olen onnellinen kun mieheni on onnellinen. Hän on onnellinen kun saa tulla raskaan työpäivän jälkeen puhtaaseen kotiin, kynttilöin ja tarkkaan valittujen viinien höystämälle illalliselle. Poikamme Pellervon hiukset olen yleensä kammannut vesijakaukselle ja pidän tarkkaan huolen, että Pellervo ei turhaan rasita isäänsä vaikkapa sillä, että häntä kiusataan koulussa. Meidän ei tarvitse alentua samalle tasolle kiusaajien kanssa, me olemme parempia. Tätä olen yrittänyt Pellervolle sanoa. En tiedä miksi Pellervo monesti iltaisin hakkaa päätään seinään.
Mieheni haluaa, että siistin alapään karvoitukseni ja pidän itseni kunnossa. Joskus lauantaisin pimeässä hän haluaa tehdä erästä toimintaa (en voi sanoa sitä ääneen) kanssani. En oikein ymmärrä mikä sen jutun pointti on, mutta mieheni on kovasti punainen aina jälkikäteen. Olen joskus kurkkinut mieheni puhelimesta tekstiviestejä, joissa joku jaana haluaa naida hänen kanssaan kuin eläin. Mieheni kertoi minulle suoraan, että jaana on eräs mielenterveysongelmainen homoseksuaali-saatananpalvoja hänen työpaikallaan. Siis voitteko kuvitella, että mies haluaa esiintyä naisen nimellä? Kuvottavaa, ala-arvoista. Säälin miestäni koska hän joutuu mielenterveysongelmaisen ihmisen uhriksi. Arvostan sitä, että voimme puhua asioista avoimesti ja toivon, että voin olla mieheni tukena tässä vaikeassa asiassa.
Jatkaisin mielelläni kanssanne, mutta minun on pantava poronkäristys uuniin.