oli jätetty parvekelaseihini. Jäin väijyyn saadakseni syyllisen nalkkiin. Nähkääs taitamaton rikollinen palaa syvällisen empiirisen tutkimukseni (väit.) perusteella varsin usein rikospaikalle.
Eipä aikaakaan kun kuulin siipien havinaa. Kysymyksessä ei ollut mennyt aika vaan kapinen lintu, joka kyyläsi parvekeistutuksiani verenhimoinen ilme naamallaan. Kaivoin oitis naftaliinista Suomi-konepistoolini ja surmasin otuksen. Eihän joutsen ole rauhoitettu, voi eihän.
Ostin talvena muutamana sikamaisen kalliin toppatakin, joka on merkiltään vainajan kaima. Ehkä lintu voi sovittaa tekonsa post mortem luovuttamalla takkiini untuvia, jotka sieltä vääjämättä ajan mittaan katoavat. Tämä tieto lievittää hieman mielipahaani, jonka aiheutti paitsi parvekelaseihini kohdistunut ilkivalta, myös kalpea aavistus siitä, että linnulle annettu eutanasia ei ehkä kaikin paikoin ollut täysin kivuton.
Vappu on pilalla. Elämä on pilalla. En löydä kusenpolttamaa ylioppilaslakkiani. Haalarit löysin mutta niihin tuskin sonnustaudun enää tässä elämänvaiheessa vaikka mieli kieltämättä vähän tekisikin. Ehdoton lempimerkkini haalarissa on se, jossa on klovnin naama ja rasti päällä, tekstinä : ”en ole humanisti”.
Voi menneitä aikoja.
Kauhee aamu, hiki tul..