Vuoden 2008 viimeinen päivä on hämmästyttävän kaunis. Hämmästyttävän siksi, että vuosi muuten on ollut niin synkeä. Kävin eilen kädenvääntöä puistokemistini kanssa siitä, kumman vuosi oli paskempi. Taisin voittaa rinnanmitalla, vaikka eipä poikaparka paljon kurjuudessaan hävinnyt.
Mukavaa ja kaunista kuluneessa oli se, että löysin vaihtolämpöisen gekon kuljeksimasta ihan vapaana naapurikadulla. Vai olikohan se sittenkin toisinpäin, en muista enää eikä tuolla liene niin väliäkään. Pääasia on se, että muodostamme nykyään mukavan kahden pikku kusipään symbioosin.
Vuoden 2009 varalle olen antanut itselleni yhden lupauksen, jonka sisältöä en tässä käy tarkemmin paljastelemaan. Tämän lisäksi olen hieman epävirallisemmin ajatellut muuttua tylsäksi, keskiluokkaiseksi maatuskaksi.