vitutuksella valeleepi. Olen äreä kuin talviunilta herätetty karhu. Tekisi mieli ottaa nimeltämanitsematonta henkilöä tukasta kiinni ja pyörittää niin että näkee ovet ja ikkunat yhtä aikaa, purra vasemman käden pikkusormi poikki ja potkaista polvilumpio paskaksi. Mutta ehei, kun hän seuraavan kerran tulee vastaan, todennäköisesti hymyilen maireasti ja kysyn ”mitä kuuluu” tai vielä pahemmassa tapauksessa ”kiva nähdä..”.
Pienenä yleismaailmallisena vinkkinä voisin tietysti todeta , että jos minut on dumpattu, hylätty ja torjuttu (mitä tapahtuu tietysti äärimmäisen harvoin), YRITÄN säilyttää itsekunnioitukseni esimerkiksi siten, että en ala joka käänteessä tyrkyttää ilmeisen ei-toivottua seuraani dumppaajalleni. Varsinkaan siinä tapauksessa että hänellä on jo uusi ihmissuhde. Mutta kaikillapa ei tuo hissi tunnu ihan vintille asti menevän.
Jos siis pienet yleismaailmalliset vinkit eivät mene jakeluun, kansanomaisempi tapa asian esittämiseen voisi olla vaikkapa:
P A I N U H E L V E T T I I N H I E K K A L A A T I K O L T A N I !