Itsensä löytäminen alkanee siitä, kun alkaa tehdä itselle uusia asioita. Ja silloinkin vain niitä, mistä pitää.
Eilen kävin katsomassa amerikkalaista jalkapalloa ensimmäistä kertaa elämässäni (heh, hyvä Jaguaarit! :]). Oli nätti ilma, joten kun ystäväni pyysi seuraksi, ajattelin, että mikäjottei. Aika meni siivillä päätellen sääntöjä, miettien milloin cheerleaderit lopettavat pyramidien tekemisen, innostuen siitä kun tyypit juoksee siellä hemmetin lujaa ja taklaavat toisiaan kuin keiloja. Ja mikäs siinä katsellessa miehiä trikoissa… hmm. 😉
Että juuri kun tuossa joskus kirjoitin, etten seuraa urheilua, lisättäköön, että tuollaisissa olosuhteissa sitä ilmeisesti voi seurata. (Tuliko todistetuksi myös epäloogisuuteni…?)
Tänään olin kahvilla exäni uuden naisen kanssa. PUUH. Ei tullut tappelua eikä ruumiita, vaikka sellaista olisi saattanut joku odottaakin. Tapaaminen meni ihan hyvin, vaikka minä onnistuin vollottamaan siellä kaiken kansan keskellä, voi minua. Ja kuten olettaa saattaa, tämä uusi nainen on todella mukava ja fiksu ihminen. Raivostuttavaa! 😉 Mutta ainakin nyt voin olla rauhallisin mielin silloin kun poikani on hänen seurassaan – se tässä vähän pointtina olikin.
Ja tämä lyhyt tukka on paljon enemmän minua kuin minä koskaan. 😀
Elämä voi alkaa.