Mä olen rakastunut. Pohjaa myöten. Tämä tuli yhtä yllättäen ja pyytämättä kuin sunnuntaiaukiolojen aikaan suljettuna olevat kaupat (just kun maito on loppu), vaikka olisihan tälläiseen pitänyt ihmisen osata varautua. Tänä aamuna minä sen vaan tajusin. Hymyilin ällöttävän onnellista hymyäni ja katsoin kun toinen selittää miten Pomi kakko’i ajaa lujaa *auton ääniä*, (tunnettehan ’-merkin, joka on ääntämätön konsonantti, glottaaliklusiili jos tarkkoja ollaan :P) ja kuinka Petellä on pilpitonna! ISO pilpitonna! Ja Pomi kakko’illa on pajjo. Pajjot on ihania. Sitten seuraa esittely: ”Tää on [nimi]n jaakapajjo, koipajjo, uimapajjo ja pikkupajjo. Tää on äitin pajjo” (pieni muovinen pallo, jossa on Nalle Puhin kuvia).
Kesäisenä aamuna voiton vievät kuitenkin lopulta pämpäiset, joita pörrää asunnossamme kaksi kappaletta. Pämpäinen, pämpäinen!
Kuka voi olla rakastamatta kaksivuotiasta?
<3