Muiden käyntikortteja lukiessani tunnen itseni hieman poikkeavaksi (tai sitten mä olen vaan vanha).
– en harrasta bailaamista. Ylipäätäänkin käyn harvoin istumassa iltaa alkoholipitoisten juomien seurassa. En oikeastaan tykkää minkään alkoholijuoman mausta ja siksi juon sellaisia todella harvoin. Tämä onkin oikeastaan kohta kaksi:
– juon alkoholia todella harvoin. (Enkä myöskään jaksa katsella muiden kalsarikännejä toim.huom.)
– en ole fanaattinen urheilija. Liikun fiilis- ja hyötyliikuntapohjalta. En myöskään seuraa mitään urheilua televisiosta (arrggh, radiosta puhumattakaan). Sori vaan folks, ei vaan kiinnosta!
– en ole supersosiaalinen ja superenerginen höpöttäjä, kaiken kansan naurattaja ja jokapaikanhöylä. Vähempikin riittää. Hiljaisuus on kaunista.
– myöskin seksin ylikorostaminen alkaa kyllästyttämään. Miksi kaiken pitäisi olla aina seksikästä? Mitä iloa on yhden illan jutuista? ”Seikkailuista”? (Varatut ihmiset, jotka hakevat seikkailua vituttavat mua ihan megalomaanisesti.) Se, mitä kahden toisiaan rakastavan ja toisiaan kunnioittavan ihmisen välillä voi tapahtua on aivan toinen asia.
—
Kaiken tämän jälkeen pitänee vielä kertoa, että
– kärsin jos joudun olemaan tilassa, jossa soitetaan todella huonoa musiikkia
– yllätän itsenikin tasaisin väliajoin sillä tosiasialla, että olen epälooginen
– poltan joskus tupakkaa ihan omaksi huvikseni
– olen herkkä, empaattinen, ailahtelevainen ja monimutkainen ihminen 😛
– olen 2-vuotiaan pojan vuoroviikkoäiti