Liikuttiin työparin kanssa tänään siirtoajoa autolla ydinkeskustassa. Sattui siinä sitten semmoinen hassu juttu, että kun lähdin ylittämään risteystä hitaasti ja yksittäiselle jalankulkijalle aikaa ja tilaa tehden, niin hän päästessään vihdoin suojatiellä automme eteen seisahtui ja nosti nyrkkiään keskisormea heristäen. Siis mitäpä mahtoikaan liikahtaa tuon hitaasti liikkuvan keski-ikäisen ja reilusti ylipainoisen naisihmisen tippaleipäaivoissa sillä sekunnilla? En hölmistykseltäni osannut reagoida eleeseen oikeastaan mitenkään. Katsoimme hitaasti toisiimme työparin kanssa, sitten hän joutui voimakkaasti pidättelemään nauruaan ja itse tajusin sanovani puoliääneen ”siis mistä hyvästä?”. Jälkeenpäin ajattelin, kuinka paljon helpompaa senkin naisihmisen elämä olisi jos olisi malttanut jättää joka toisen aterian väliin tai ainakin välttää yltiörasvaisia ruokia.
