Tajusin tänään (allekirjoittaessani uutta vuokrasopimusta) että ei hätää vaikken ehkä ole mikään unelmien poikamies taidan sittenkin olla sentään jonkinlainen unelmavuokralainen.
En juo (tai ainakin niin vähän, että jokainen kalja, jonka otan, herättää aina ihmetystä kavereissa), enkä polta (ja se on totuus). En omista paikkoja sotkevia, meluisia tai allergiaoireita aiheuttavia eläimiä. En tuo kotiini vieraita (jos en toisaalta tuttujakaan). Uskon että musiikki on tarkoitettu konserttisaleihin eikä mieleeni juolahtaisi ikinä kuunnella levyjä kotonani (nyt kun muutan tampereelle ei minulla edes ole stereoita – hiljaisuus tekee musiikista entistä merkityksellisempää). En ole spontaani (ainakaan siinä mielessä kuin teiniajan tyttöystäväni halusi minun olevan) enkä siis keksi yöllä maalata kattoa sormiväreillä tai sahata sydämen muotoista aukkoa makuuhuoneen seinään. Harrastukseni ovat hiljaisia ja siistejä. En omista autoa (tai edes osaa ajaa sellaista) joten autopaikoista ei synny tappelua naapureiden kanssa. Maksan laskuni aina ajallaan. Olen RIITTÄVÄN tarkka raha-asioistani ja toistaiseksi tullut jotenkuten toimeen niin että maksuhäiriöitä tai lainoja ei ole päässyt kertymään. Olen neuroottisen varovainen ja äärimmäisellä vastuuntunnolla varustettu. Autan aina pyydettäessä mutta muuten pysyttelen mielellään näkymättömänä ja hiljaisena suhteessa naapureihin. En kuluta kamalasti vettä enkä sähköä.