Avokkeellani on minikokoinen kamera kotona. Se on hurjan näppärä, sen saa vaikka suorana lähetyksenä telkkariin. Nyt toisen päivän sairaslomalla oltuani olen täysin vainoharhainen–> Hipsuttelen kotona varmana siitä, että kaikki tekemiseni tallentuvat kameralle. Voi jos edes tietäisin, onko kameroita yksi vai useampia, ja mihin ne on sijoitettu.
Nudismiin, yksinpuhumiseen ja -laulamiseen ja ties mihin muuhun taipuvaisena ihmisenä en kovin korkealle arvosta tätä uuttaa filmitähden uraani. Yritän hymyillä jatkuvasti ja käyttäytyä kuin normit ihmiset. Näin siis myös vessassa, suihkussa, tupakalla ja tänään jopa autossa. Ja sairaslomaa jatkuu vielä 2 päivää.
Töihin meneminen tietenkin helpottaa kummasti, siellä kun ei lain puitteissa saa kuvata. Toisaalta talkmanista kuuluva satunnainen särinä kuulemma tarkoittaa, että työnjohto kuuntelee, mitä käytävillä juttelen. Voi vain arvailla, kuinka lähellä suuri, pyöreä pääni on hajoamista. Onneksi täysipäinen avokkeeni on neuvonut, että jos talkman särisee, pitää vain vakavalla äänensävyllä todeta: ”Jos ette lopeta kuuntelemista, ajan koneen seinään.”
Luojalle kiitos etten ole ainoa sekopää tässä minikokoisessa BB-talossamme!