Suomi kuollut on. Kauan eläköön suomi.

Qapla’! Minä en yksinkertaisesti pysty tajuamaan sitä, miksi hiivatissa pitää sotkea kauniiseen kieleemme lähinnä astmaattiselta kakomiselta kuulostavaa anglosaksista sotkua tilanteessa jos toisessakin.

Silläkin uhalla että kuulostan tekopyhältä, en tarkoita nyt teknisiä termejä, joiden paikka tosin on lähinnä enemmän teknisluonteisessa keskustelussa, tahi niinsanottuja sivistyssanoja, joita itsekin toisinaan käytän — joskin lähinnä lukijaa ärsyttääkseni — saati sitten niitä iänvanhoja perinteikkäitä lainasanoja, joita harva arvatenkin tunnistaa enää edes lainasanoiksi.

Minä tarkoitan paitsi semmoisia kuvotuksen lakipisteen saavuttavia muka niin muodikkaita sanoja kuten ”staili” tai ”disaini”, jotka sellaisenaan on otettu suoraan englannista ja näennäisesti kirjoitettu suomalaisen kirjoitusasun mukaan (huonolla menestyksellä), niin myös aivan kirotun typerryttäviä käännöslainoja kuten ”sohvaperuna” tai ”pitkällä juoksulla”. Pahimmillaan tämä jälkimmäinen on pahamaineisen (niinsanotun) sinä-passiivin muodossa. Hävetkää!

Moinen on rietasta suomen kielen väärinkäyttöä. Jos se englannin kieli on teille niin rakasta, niin puhukaa sitten sitä, mutta pitäkää suomi siistinä, senkin kurjat, alhaiset anglofiilit.

Kyllä, kieli muuttuu ajan myötä, mutta muutos ei ole aina hyvästä. Englannin kieli oli joskus varhaisella keskiajalla varsin puhdasta ja kaunista, ja sikäli kun minä armoton diletantti asiasta mitään tiedän, teksti myös pääsääntöisesti kirjoitettiin niinkuin äännettiin, mutta sitten ranskaa ihannoivat pirut menivät sotkemaan kaiken — pariinkin otteeseen — ja nyt englanti on yhtä sotkua. Älkäämme kuitenkaan tehkö tätä samaa kielenraiskausta rakkaalle suomellemme.

Portmanteaut ei taivum meille,
on rumaa sanainsulautus,
nielkää ittek karvaat calque’it
kaikki kurjat käännöslainat,
kelpaa ei neologismit
urpot uudismuodosteenne,
alle mannun haudatkaatte
unholaan iäksi moiset!

Menkää hiiteen anglit, frankit,
germaanit ja slaavilaiset,
suomen kielen raiskajahat,
mokomatkin törkyturvat,
hevon kuuseen suksikaatte,
kotionnep painukaatte,
heti kaikki kauvas poijes,
isijenne maillem menkää!

Kunniahan kaunis suomi
nostettakoon uudestahan,
perkelet tää meidän kieli
on se meille riittäköhön.

Ja maailma pelastuu.