Miksiköhän ihmisillä on aina niin kova kiire, etteivät he ehdi edes huomata edessään makaavia hetkiä. Ihmiset juoksevat paikasta toiseen kiirehtien omaa kiireettömyyttään ja kertoen muille siitä, kuinka kiire heillä on. He elävät hektisessä päivässä, jossa kaikkien on kiirehdittävä nopeasti vaikka välttämättä heillä ei lainkaan olisi kiire. Kiire on heille aina mahdollisuus näyttää todelliset taitonsa ja uskotella muille, kuinka hyviä tai huonoja he ovat. Kiireeseen liittyvät niin henkiset voimavarat kuin fyysisetkin, kiireessä on kaikki hyvän tavan mukaiset elementit, mutta se ei täytä laatuvaatimuksia hyvälle kiireettömälle elämälle. Toki kiireessäkin on hyvät puolensa, mutta loppujen lopuksi kiire on aina ja kaikkialla aivan turhaan. Kaikki mikä johtuu kiireestä, johtuu oikeasti oman elämänsä organisoinnin taidon puutteesta.
Oman elämänsä organisointi juontuu täydellisesti ajanhallinasta. Kellä aika on, se ajan voittakoon. Vanhanajan sananlaskun sanomassa on tiettyä taikaa, joka varmasti pätee myös nykyaikaan, jolloin jonkin verran palvotaan ajan hallinnan mahdollisuutta ja sitä, kuinka aikaa vastaan kilpaillaan. Ideahan ajan hallinnan mahdollisuudessa ja oman elämänsä ajan organisoimisessa on juuri siinä, kuinka ymmärtää aikaa ja kuinka on valmis vastaanottamaan ajan tuomat mukavuudet ja epämukavuudet. Astumaan tuolle ajan epämukavuusalueelle ja nauttimaan ajan valmiuksista itseään kohtaan. Ajan hallinnassa on kyse hyväksymisestä ja ajan täydellisestä harmoniasta päätösten tukena. Ajan hallinta on kaikille mahdollista, siihen on vain opiskeltava ja siitä on nautittava. Aikaa on rakastettava, siitä on pidettävä huolta ja siihen on paneuduttava. Aikaa on opittava hallitsemaan keinoin, joilla vain aikaa voi hallita – ei mitään muuta.