Lakkoilu jatkuu ja pitää! Pahaksi onneksi viikonloppu on aluillaan ja hienovaraisia tiedusteluita on jo sadellut illan viettoihin ja baareihin. Sen on kyllä pannut merkille, että sellaisissa baareissa, joissa nyt vielä poltella saa suht’koht vapaasti, on kyllä melkoisen tukalaa istuskella ja _koettaa_ olla ajattelematta tupakkaa. Harmillista sinänsä lakko yleensä onnistuukin vaikeuttamaan tai jopa pilaamaan viikonlopun vieton kun ei mukamas mihinkään uskalla enää mennä savun takia. Noh… Illanistujaiset ovatkin nykyään kovassa huudossa. =)
Aamusta tuli nähtyä taas lähes pakollinen lakkoon kuuluva ”Voi *erkele!!11 Menin sitten polttamaan ja pilaamaan lakon” -painajaisen. Sinänsä tuo on melkoisen kiero tapahtuma; asioita joista ennen on ah niin paljon nauttinut harvemmin tuppaavat muuntautumaan painajaisiksi. (Vaikka onhan noita tosin… Kuinkahan moni mies on esmes. nähnyt unta harrastavansa vaakamamboa vaikkapa Hermusen kanssa? *hrrrh*). Sanomattakin varmaan on selvää, että töihin tepastellessa oli hitusen hermostunut olo. Onneksi on sentäs hauskaa ja töitäkin piisaa eli päiväkin kuluu melko nopeasti. Tätäkin taukoa voisi vielä jatkaa nopealla kahvin hakureissulla.
Kahvitauosta tulikin mieleeni eilinen tapaus. Istuskelin kolmen naiskolleegan kanssa kahvihuoneessa kahvia siemaillen ja jutellen niitä näitä. Jossain vaiheessa erään naiskolleegan kännykkä soi ja toisessa päässä oli eräs talon työntekijä, joka kertoi hätääntyneenä hukanneensa yrityksen parkkihallin avaimen jonnekin. Oli kuulemma laittanut sen marimekon kukkaroon, joka nyt sitten oli hukassa. Tästä kolleega sitten huomautti meille muille, että pitäkää silmänne auki ja jos vierailette yrityksen viereisissä kaupoissa (Kuten esmes tuossa vieressä sattuu olemaan Lidl.), niin voisitte samalla tiedustella, josko tuollaista marimekkokukkaroa olisi näkynyt. Itse kelailin tuota hetken ja lähestulkoon repesin ääneen tästä kommentista kysellä naapuriliikkeistä tuota pussukkaa (Alakerran naapurissa kun on pornokauppa, jota en tietty vielä tuossa vaiheessa maininnut eikä ilmeisesti sitä kukaan tajunnutkaan tuossa vaiheessa x). Varmistinkin vielä kolleegalta, että minun siis pitäisi tilaisuuden tullen kysellä ”Sattuisiko teiltä löytymään marimekon kukkaroa?” _naapurista_. Vastaus tähän oli hieman kummasteleva ”kyllä”. Totesin jotakin siihen suuntaan, että entäpäs jos haluaisin tuon jäljiltä vielä asioida kyseisessä liikkeessä uudemmankin kerran? Siinä vaiheessa kolleegoillekin valkeni, mistä liikkeestä oli kyse. Oikein hyvät naurut sai silläkin kahvitauolla. =) Tosin tämän hupaisan pienen anekdootin jäljiltä kolleegat alkoivatkin täysin luontevasti päivittelemään, että ”eipäs olekaan tullut käytyä vielä siinäkään liikkeessä. Täytyypä korjata vahinko” ja jne. Tässä vaiheessa kannoin kahvikuppini vähin äänin oman pöydän ääreen – Joku raja se on rivouksillakin sentään. =)
Summa summarum: Lakko jatkuu ja hauskaa on! Ja eikun kahville…