Eilen Alppipuistossa ykkösbileissä oli haikea fiilis, lukioajat ovat kuin ovatkin pian ohi. Humalaisia kuustoista-seitsemäntoista-kesäisiä, se hämärä, nauru ja huuto, paljaat jalat nurmikolla, mandariinivodka blandattuna Jaffaan…tuli ihan mieleen ne omat ensimmäiset ykkösbileet silloin joskus.
Tänään istuttiin Suomenlinnassa kavereiden kanssa. Puhuttiin ylppäreistä ja kyllä nyt sellainen fiilis että tahdon tehdä jotain arvosanojen eteen, kun on vika jakso ja viimeinen mahdollisuus. Stressaa vaan joka ilta että heräänkö aamulla ajoissa, etten vain myöhästy ja menetä sitä kurssia. Neljä pakollista, pakko herätä kouluun, tahdon vaan pois siitä rakennuksesta.
Aika outoa viettää lauantai-iltaa kotona. Koskahan viimeksi olen ollut molemmat viikonlopun illat kotona? Varmaan joskus viime tammikuussa.