Oulun reissulle lähdimme poikkeuksellisesti jo torstaina. Tiimimme oli valinnut yhden yöpymisen taktiikan. Matkalla pysähdeltiin tunnin välein, keli oli ihan ok ajella, vettä ei ripotellut niskaan. Kalajoelle hurautettiin torstaina ja siellä oli meidän lisäksemme jopa pari muutakin asiakasta. Tästä paikasta ei ole nyt kovasti positiivista sanottavaa joten hyppään seuraavaan kohteeseen.
Kiva ja siisti paikka oli tuo Nallikari, jossa Oulu Mc järjesti kolmannetkymmenennet Hailuotoajot. Ihmisiä oli abouttiarallaa tuhannen pään verran. Viina virtasi ja ihmisillä oli kivaa. Normisti esitän järkevää ja miellyttävää ihmistä puhelimessa (lue vaihdetäti) ja sitten alteregon vetäessä kypärän päähän katoaa niin järki kuin tavaratkin..
Tästä saatiin kivanen aasinsilta paluureissun huippuhetkeen kun huomasin, että mun säkki on lentäny mopon kyydistä (liekö syynä ollut 150km/h keskinopeus Oulusta Kalajoelle) ja siinä hetken aikaa seisahduttuamme
mietin, että missähän kohtaa se on lentänyt ja onko tullut ruumiita.. Ja että miten monta kilometriä pitää puskea takaisinpäin vesisateessa. Kerran mietin että olkoot paskat sen verran paleli ettei juuri kiinnostanut lähteä hakemaan sitä säkkiä. MUTTA! Se roikkuikin takapyörän takana raahautuneena jonnin monta kilometriä, olihan se ihan repaleinen ja kaikki vaatteet märät/hiekassa/päällimmäiset repeytynyt (onneks oli vaan tepsin paita joka oli mennyt rikki) Sen jälkeen alko sylettää, että mietippä jos se olisi mennyt takapyörän alle ja pyörä nurin.. HUHHUH! Liekö ollut kimi räikkösen suojelusenkeli nyt matkassa mukana meillä. Tekevälle sattuu ja sais sattua välillä vähän vähemmän.
Jos vertaa näitä kahta viimeistä rallia niin itse tykkäsin enemmän Kotasesta. Ehkä siksi että toi nallikarin alue on niin valtavan suuri -> välimatkat oluteltalta omanteltan kautta saunalle pitkiä eikä siellä pääse saunasta uimaan lainkaan! Melkosen syvältä. Ystäväni ja kuskini Palle tosin kusella (anteeksi raaka sanonta) käydessään mulahti jokeen vyötäröään myöden ja hänkin tällä hetkellä äänetön vaan ei hengetön. Sai kylläkin sitten kerättyä sääliä naapuriteltan tytöiltä, joten ei tainnut olla täysin turha sekään uintireissu 😉
Kelit oli kylmät, lauantaina tuli vettä urakalla, onneksi oltiin varustauduttu siihen – ei niin millään. Naapurista saatiin lainaksi ylimääräinen pressu, toiselta naapurilta narua ja kolmannelta naapurilta tuli talkooväkeä jonka seurauksesta heidän telttansa muutti pressun alle 😀 Pressun alla jälleen poristiin mukavia.
Nallikarissa plussat saa siistit vessat ja upeat saunat. Ne voisivat tosin olla päällä läpi yön. Järjestelyt sinänsä olivat ihan ok, pääportilta voisi tosin puhalluspisteen siirtää alueelle, sillä on aika pitkä matka kävellä puhaltamaan ja takaisin huonossa hapessa 😉 Ehkä ajankohtaakin kannattaisi siirtää hiukan aikaisemmaksi, täten kelit voisivat olla hivenen lämpimämmät paluumatkalaisille.
Ruoka oli erinomaista ja olutta riittävästi. Nyt pitää tunnustaa, ettei allekirjoittanut ehtinyt näkemään varsinaista ohjelmaa kovasti, bändit tosin kuunneltiin, mutta ainuttakaan kilpailua ei tullut seurattua, palkintojen jaostakin myöhästyttiin. Karaokessa päästettiin taas valloilleen kyvyt. Vetäjälle terkkuja, listat oli monipuoliset!
Oli melkoisen hapokas kotireissu sunnuntaina. Kymmenen tuntia joista kolme tuli vettä ja loputkin seittemän paleli niin hemmetisti. Itsellä iski viiden päivän saikku kun nousi kuume ja totaalinen puhekielto tuli myös. Henki pihisee kirjaimellisesti.
Jälleen haluan kiittää Oululaisia järjestäjiä, Pallea kyydistä, Kempeleen Alkoa ja Prismaa (rallieväiden hankinnasta), Kalajoen hiekkasärkkien leirintäaluetta (ihan vaan siksi että ylipäänsä oli auki), kaikkia poroja ja hirviä (jotka eivät juosseet tiellemme) ja tietenkin Jania ja Jonea/Piaa; eihän ilman teitä osaa varmaan enää edes ralleissa olla!