Kaveripiiristäni löytyy muutama muukin, joka on hurahtanut parrakkaisiin miehiin. Parrassa on vaan sitä jotakin!
Mikä järkytys se voikaan olla, kun ihminen, jota on kohta kolme vuotta katsellut ilmestyy paikalle parta (joka viime aikoina on kasvanut jo aikamoisiin mittasuhteisiin) pois ajettuna!!! Shokki suorastaan ;o) Nyt ei voi muuta kuin tuijottaa ihmistä ja miettiä, että tunnistaisiko häntä edes, jos hän kadulla vastaan kävelisi tai katsoisiko toista kertaa…
Pinnallinen olen parissa asiassa ja nyt ei voi muuta kuin huokaista, että onneksi parta kasvaa takaisin ja mikä parasta mies sen aikoo takaisin kasvattaakin, kun ei itsekään uudesta ulkomuodostaa niin kovin hurjasti pidä :oD
Ja se täytyy vielä lopuksi tunnustaa, että tuntui vähän siltä kuin olisi vieraan miehen kanssa sänkyyn mennyt ;o) Hyi mua…