Tuskaa puolillaan, kipua täynnä asteli ihminen ovesta sisään. Mitään ei vailla, mitään ei pyydä, mitään ei anna. Vain on, kuin juhannussalko marraskuussa. Mitä se täältä hakee? Lohdutusta? Apua? Helpotusta oloonsa? Ymmärrystä olevalleen? Menkööt pois, mokoma hylkiö! Mikä minä olen ketään auttamaan, kenestäkään välittämään?
