1580
Idealisti
Aate kirkkaana ja tukka pystyssä ryhtyi nuorukainen maailmaa pelastamaan. Ei tiennyt mihin ryhtyi, onneton yksilö. Nuoruutensa hukkasi, tulevaisuutensa tärveli, kaikkensa antoi. Ei ollut palkkaa vailla, hölmö kun oli: kyllä Luoja…
Empatiaa…
Tuskaa puolillaan, kipua täynnä asteli ihminen ovesta sisään. Mitään ei vailla, mitään ei pyydä, mitään ei anna. Vain on, kuin juhannussalko marraskuussa. Mitä se täältä hakee? Lohdutusta? Apua? Helpotusta oloonsa?…