4 tapaa tehdä päätös

Valitsen kirjoja neljällä eri tavalla. Joku tapa oli pakko kehittää, sillä olin aiemmin (ja olen toki edelleen) kirjastoissa täysin toivoton. Silmäilin, hämmästelin ja lottosin mitä haluaisin lukea, enkä osannut valita. Saatan toki vieläkin maleksia hyllyjen väleissä tunteja, mutta nyt minulla on 4 tapaa tehdä päätös.

1. Kirjalista. Luen kirja-arvosteluja naistenlehdistä kotona käydessäni, joskus myös netistä ja sanomalehdistä. Aina, jos jokin arvostelu tai arvosteltava kirja herättää mielenkiintoni, tallennan nimen muistini lokeroon ja sellaisina päivinä, kun itseluottamusindeksi ei ole aivan sata, kännykän muistikirjaan.
Jos minun pitää systemaattisesti etsiä lukemista, kaivan listan esille ja alan käydä teoksia yksitellen läpi. Kaksi on maksimi. Kaksi ns. varmaa kirjaa riittää, muut pitää valita randomilla.

2. Nimi. Jos kirjalla on kiinnostava, kekseliäs tai muuten vaan pirun hyvä nimi, se on pakko lainata, kenties myös lukea. En muista, että tämä olisi johtanut montaa kertaa harhaan. Olenkin tehnyt johtopäätöksen hyvin epätieteellisellä tavalla, että nimi ja juoni korreloivat keskenään.

Hyviä kirjannimiä, mitä nopeasti tulee mieleen, on: Kuvittele itsellesi mies, Eniten vituttaa kaikki, Häpeä jne.

3. Kirjan selkä/kansi. Jos kirjan selkä (tai kansi, riippuu kumman näkee ensin) on huomiotaherättävän tai kauniin värinen, tartun siihen ja luen takakannen. Jos se kuulostaa vähintääkin kohtalaiselta, lainaan.

4. Satunnaisotanta tekstin perusteella. Jos kirjastossa iskee suoranainen epätoivo, eikä meinaa osata lainata mitään, pitää käyttää viimeistä oljenkortta. Poimia sattumanvaraisesti kirja, avata se sattumanvaraisesta kohdasta (joskin alusta) ja silmäillä/lukea muutama sattumanvarainen kappale. Jos teksti etenee kepeästi tai kieliasussa on sähköä tai kirjailija onnistuu sanomaan jotain kaunista, osuvaa tai nokkelaa, kirjan voi lainata.

Minun piti alkaa kertoa lukemistani Fred Vargasin Adamsberg-kirjoista, tai tarkemmin sanottuna selittää miten päädyin ylipäänsäkään lukemaan niitä, mutta se taitaakin olla toinen tarina. Palaan siihen kotvan kuluttua.