Raumlaisella on paatti.
Raumlainen rakastaa merta ja ulappaa.
Raumlainen tunnetaan pitsin nypläyksestä.
Raumlainen on ylpeä murteestaan. – Ei se oll murre, go
se on giäl, urpo!
Raumlainen seisoo apteekissa, eikä uskalla pyytää apua.
Raumlaista hävettää kysyä: Anteeksi, voisinko mahdollisesti olla jotenkin
avuksi.
Raumlainen ei kehtaa.
Raumlainen katselee seiniä, kun eksynyt turisti kysyy tietä. – Katsokoon
hemmetti kartasta, siitähän sen näkee, missä Pyhän Ristin kirkko seisoo.
Raumlainen menee perjantaina kauppaan hyvissä ajoin.
Raumlainen ostaa saunajuomat ja painuu kotiin jurmuttamaan viikonlopuksi.
Raumlainen ei istu vieraisiin pöytiin ravintolassa.
Raumlaista hävettää tervehtiä vanhaa opiskelukaveria kaupungilla. – Ei se
oll gumminka enä raumlaine, ei sil kannat mittä men sanoma!
Raumlainen ei juurikaan perusta kahvilakulttuurista.
Raumlainen on sitä mieltä, ettei raumlaisen kannat tuhlata rahojaan.
Raumlainen keittää mieluummin sumpit kotona.
Mut gyll raum o ain raum!
