Huomista on odotettu vuosia kuin hullu puuroa. Kiipeilen kuin eksoottinen hämähäkki, joita kohta luultavasti tapaan liiankin paljon, seinille ja tuntuu, että happi loppuu ihan just kesken kämpässä. Huomenna mä meen, huomenna mä meen ja oon poissa ajan X ja se jos joku on ihan sairaan siistiä.
Rinkka on ollut pakattununa jo useita päivä, passi on rahavyön uumenissa ja rahaakin on vaihdettu riittävästi alkuun. Matkustusvaatteet valittu ja varattu mukaan sellaisia retkuja jotka voi sitten hylätä.
Ja mikä parasta, oma rakas on vastassa määränpäässä kentällä. Tule huominen, tule, en jaksa enään odottaa hetkeäkään.
Viimeinen ”loma” ulkomailla oli kamala, oli kylmä ja seura vähintään kyseenalaista, joten nyt odotukset on korkealla. Varmasti on lämmintä (kuulemma välillä yli 40 astetta) ja matkaseurana rakas (rakkaampi kuin tajusinkaan) kumppani ja hyvii kavereit..
Pomputellen vikat hetket menee.. kumpa aika vaan kuluisi.
Tässä blogi merkintä, hajotkaa tänne suomen kevääseen. Joka muuten on ollut ihan siisti, sen mitä oon ulkona käynyt..