…niin paljon kuin häntä arvostankin sanoittajana.
No, ”Sinä yönä lähtivät jäät..” voisi mennä jollain tasolla tähän tilanteeseen.
Voipi olla että jäidenlähtö aiheuttaa sellaisen virtauksen, ettei enää tiedä onko menossa vai tulossa, pää vai jalat edellä.
Onko se sitten positiivista vai negtiivista, sekin on hämärän peitossa. Kun nyt kuitenkin totesin että antaa elämän näyttää, antaa elämän sitten näyttää. Kun eroonkaan ei pääse niin katsellaan sitten löytyykö joitain tapoja olla yhdessä.
Mennyt kuukausi on kuitenkin opettanut ainakin jotain, jotain hyvääkin vaikkei olekaan niitä helpoimpia ollut monellakaan tavalla. Siinä se paras opetus ehkä on tullutkin.
Nytkö sitten elämä on ruusuilla tanssimista ja katselua ruusunpunaisten lasien läpi? Ainakin tietää, että ruusuihin kuuluvat myös ne piikit etenkin jos menee liian lähella ja että lasit sumenevat liiasta hönkäilystä ja menevät pakkasella huuruun. Tietää myös että on olemassa herkkyyttä joka sirpaleiksi mennessään tekee melko syvät haavat.
Eli hiukan enemmän voi ottaa huomioon joitain asioita ja osaa pysytellä pikkuisen kauempana että näkökyky säilyy niin oman itsen kuin hänenkin suhteen.
Elämä on täynnä valintoja. Toiset hyviä, toiset huonoja arvoarvostelmien pohjalta mitaten. Sitten on valintoja.
Tuli tehtyä yksi.