…täynnä kengännauhaa jonka pitäisi olla kengässä jonka pitäisi lähteä kanssani sohjon keskelle hakemaan apetta myös paksuposkiselle mustalle kissalle muiden ohessa…
Yö meni mukavasti suossa sukellellen ajatusten perässä jotka oli saanut kertaalleen katoamaan…
”Kätkimme tuskan ja peitimme sen
maahan siunaamattomaan.
Joka yö se palasi kummitellen
synkästä piilostaan..”
Pitkästä aikaa puhelinkin äänettömällä varmuuden vuoksi ja juuri nyt sitten meni ohi pari yhteydenottoa joihin olisi kannattanut ehkä herätä.
Pääasia kuitenkin, että taisin onnistua vastaamaan mailiin oikein koska mitään ei ole sen jälkeen kuulunut.
Missä on lähin luostari? En oikeastaan juuri tällä hetkellä ihmettele jos joku lähtee pakoon elämää jonnekin missä ei ole kuin hiljainen Zen munkki ja riisikuppi. Siis pakoon, muut vaikuttimet ovat sitten toinen asia.
Ihminen on niin typerä että toivoo löytävänsä sen ”elämänsä suhteen”, ei tajua, että samalla kylvää siemenet ”elämänsä epätoivolle”. Se on jotain uskomatonta sen aikaa kun sitä suhdetta elää, jotain niin täydellistä ettei sellaista oikeasti osannut kuvitellakaan. Saati uskoa omalle kohdalle koskaan sattuvan.
Suhteissa vaan tahtoo olla liian usein ”parasta ennen…” merkintä.
Ja kun se suhde karahtaa karille, on se kipu ja surukin jotain jota ei ole ennen kokenut ja jota ei olisi uskonut olevan olemassakaan.
Vaikka jokaisen suhteeni päättymiseen olenkin reagoinut suht normaalisti, eli ettei se koskaan yhdentekevä asia ole ollut ja joihinkin melko voimakkaastikin, näin en vielä yhteenkään aikaisempaan.
Luoja varjelkoon minua enemmistä elämäni naisista. Niin missä se lähin luostari olikaan?
Ei tosiaan tarvittu kuin se yksi maili niin kaikki se paska jonka oli muutaman viikon aikana saanut työstettyä poispäin, kaatui niskaan entisellä voimalla.
En silti päivääkään antaisi pois, en siitä hienosta ajasta, en myöskään tästä synkän mustasta tyhjyydestä. Jos loppuun asti jaksaa rämpiä, aikanaan tämäkin on ohi. On se aika sitten miten kaukana tulevaisuudessa tahansa.
Katsonpahan sitten joitain asioita taas hiukan toisin silmin…