Pienen pieni karhunpoikanen uskaltui laittamaan nenänsä ulos kotiluolastaan, mutta tuli pian takaisin luolan perällä. Uskaltaisinkohan näyttäytyä ulkomaailmalle, kun turkkikin on sekaisin eikä äiti ole nuolemassa sitä siistiksi. Pentu kuitenkin rohkaistui, laittoi ensin toisen käpälän ulos, sitten toisen ja viimeisenä kuononsa. Ilma oli kirpeä mutta lämmitti nähdä muita pentuja ulkona laulamassa toisilleen. Takaisin luolaansa tullessaan pentu mietti, miksi oli pelännyt? Ehkä maailma ei kuitenkaan ole niin paha paikka.
