Se oli kyllä jo tiedossa etukäteen. Siis että tästä viikosta ei tuu mitään. Kaikki kaatuu päälle. Töissä hässäkkää. Tarvis viimeistellä kouluhommat. Kaverin polttarit viikonloppuna. Pyykinpesua ja pakkaamista. Veroilmoitus. Äitienpäivä. Ja lisää työhässäkkää.
Suunnistus oli taas tänään pakko jättää väliin, koska ei vaan pystyny lähtemään töistä ajoissa. Ottaa päähän. Mun suunnistuskaveri ei varmaan enää suostu sopimaan mun kanssa menoa, kun mä aina perun. Tai aina ja aina.. mut viime viikollakin peruin samasta syystä.
Oispa vaikka jo juhannus. Sitten varmaan suurin osa kevätkiireistä on ohi. Nyt tuntuu vaan, että aivokapasiteetti ei riitä kaikkeen. Mun työpöytä töissä on aika surkuhupaisa näky. Stressin takia muisti ei pelaa kunnolla ja joudun kirjottamaan ihan kaiken ylös lapulle. Pöydän reunat on täynnä tarralappujen rivejä enkä uskalla heittää mitään pois 😀
On tämä niin hienoa tämä elämä..