Jos ei ennemmin, niin tänään viimeistään tipahdettiin alas pilvistä. Ei onneks kovasti kolisten vaan sillee pehmeen tahmeasti. Olishan se jo kummallista ollukin, jos sinne ois saanu jäädä. Paluu arkeen ja alettava miettiä seuraavaa targettia elämälle. Se on toisaalta hyvä, että elämänkoulu on jo tähän ikään mennessä opettanu pessimistiksi ihmissuhteiden suhteen. Nyt on vaan helppo todeta, että no eipä ollu yllätys 🙂
