Hiihtoreissun alkuun on aikaa noin viikko. Piti sitten tulla itsenäisyyspäivänä töihin purkamaan töitä, ettei tarvii vetää samanlaista tappoviikkoa ennen lomaa kuin kesällä.. Mä en halua lähtee Lappiin ihan puolikuolleena. Ei tässä nyt mitään sellasta ahdinkoa kyllä oo kuin elokuussa, mutta helpottaa tää omaa elämää varmaan kuitenkin vähän..
Ihmissuhdepuolella herättää hämmennystä yllättävältä taholta tullut itseen kohdistuva ihastuminen. (Voiko asiaa vaikeammin ilmaista…?) En oikein tiedä, miten pitäisi suhtautua varatun ihmisen lähentymisyrityksiin. Ei kai mitenkään. Tällaista tämä mun elämä aina on. Epätoivoisia suhteita kaikella tapaa, nettijuttuja, pitkiä välimatkoja, kuvioihin pölähtäviä exiä, varattuja miehiä, pettämistä… Eikö joskus vois tulla vastaan jotain aitoa, oikeaa, helppoa, suoraa, itsestäänselvää, todellista? Ilmeisesti ei.