Voi ihanaa! Nyt on siis lopultakin kesäloma 🙂
Tänään kotiuduin Rukalta. Viimeinen työviikko meni ihan sumussa. Mä en tehny muuta kuin olin töissä kellon ympäri. En ees muista, kirjotinko sillon tänne jotain. En ees halua kattoa. Joka tapauksessa mm. vikana työpäivänä olin 22 asti töissä ja kotona 23 jälkeen eikä mitään tavaroita pakattuna. Niin vaan kuitenkin (hyvän listan ansiosta) sain la-aamuna tavarat suht ripeästi kasaan ja ysin jälkeen jo lähdin ajamaan pohjoiseen. Aika hyvä saavutus tosiaan siihen nähden, missä jamassa asiat oli perjantai-iltana.
800 kilsan ajomatka oli aika uuvuttava. Menomatkalla ei suurempia ongelmia ollut. Kävin kai niin ylikierroksilla työjuttujen takia, ettei edes pahemmin väsyttänyt ajomatkalla. Enemmän vain puudutti.
Mökki oli loistava. Aika hulppeaa olla yksin kuuden hengen mökissä. Kävin Rukatunturin huipulla, Pienellä Karhunkierroksella, laskemassa koskea Kitkajoen villillä reitillä, Julma Ölkky -kanjonijärvellä veneretkellä sekä patikoimassa järven ympäri Ölökyn Ähkäyksen sekä Kiutakönkään päiväreitillä ja Oulangan luontokeskuksessa.
Mustikoita olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta niin oli itikoitakin siellä missä mustikoitakin. Tuliaisina vain noin neljä litraa mustikoita. Mutta ihan hyvä saalis sekin sillä vähällä poimimisella ja lyhyillä hermoilla itikoiden kanssa.
Ai niin, ja poroja oli ihan älyttömästi. Viimeksi kun kävin pohjoisessa, näin ehkä kaksi poroa. Nyt niitä vilisti joka paikassa. Ja meinasin ajaa noin kolme porokolaria. Porot juoksenteli mökin ikkunan editse ja makoili mökkien pihoilla. Ihan hölmöjä elukoita. Mutta hauskoja toisaalta..
Hieno reissu. Nyt on vähän ahdistus, kun piti palata kotiin. Siellä pohjoisessa oli jotenkin niin eri maailmassa. Kauhea hinku jäi koskenlaskuun… 😛 Sitä pitää päästä koittamaan uudestaankin. Ja mieluiten vielä vauhdikkaampiin koskiin 😀 (jos se nyt ylipäätään on mahdollista)