aamupäivällä ja kyseli olenko ajokunnossa? No, aika omituinen kysymys häneltä, tietää tapani ja että kunto saattaa olla epäilyttävä ehkä La/Su aamuina. Asiaan, halusi että lähden kuskiksi, piti saada eräskin krapulaansa kuoleva henkilö siirrettyä toiseen kaupunkiin.
No minähän en kaveria jätä pulaan, sovittiin treffit keskustaan ja menin autolleni, paskat, kuollut koko masiina.
Olin unohtanut eilen parkit päälle kiesiin kun annoin naapurin Japaninihmeelle takohengitystä.
No, eiku soittamaan että sorppa, treffit menee pitkäks, mutta tulossa ollaan. Tässä vaiheessa kamu oli jo melkein itku kurkussa, ihan kuin mä nyt sitte en tulisi ollenkaan.
Mutta ei, ei se vielä lähtenyt smoothisti kulkemaan. Treffipaikka oli mulle outo, se oli yrittäny selittää jotain puhe-elimessä, mutta en ollut saanut selvää. Tietty, unohdin kännyn kiesiini jonka jätin Lepuskin asemalle.
Satdissa totesin että ei oo puhelinta, ei oo osoitetta, onneksi on joku toimisto naapurissa, eiku sinne sisään ja lupa puhelimen käyttöön.
Joo, asiakaspalvelu pelasi ja sain soitettua, lupasi odottaa mua kadulla xx, kun ei osannut edelleenkään tietää osoitetta.
Pääsin sitte asiaan, eli siirtämään potilasta hänen autoonsa. En ole ikinä nähnyt ihmistä niin kauheassa darrassa, pelkkää tärinää koko ihiminen, huh huh!
Sitte tallaa lattiaan ja ulosmenotielle, tunnin päästä auto talliin ja kuolemaatekevä omaan makkariinsa, heh, oli tosi helepottunut kun oli tutut seinät ympärillä.
Taksilla steissille ja stågella takaisin stadiin.
Ajattelin sitte vongata seuraa Espan lavalle, mutta hyvät aikomukseni kariutuivat kännyn väärään olinpaikkaan 😉
Kotona mukasiivosin (= Cityilin) ja velttoilin niin pitkään että olisi jo pitänyt nukkua.
Ja sain kuningasidean, jospa lähtisin yöjuoksulle, taas kerran.
Hyvä harrastus oli jo pussiksljamiittien myötä päässyt rapistumaan, mutta nyt sitten aloin elvyttää tapaa.
Ja hyvältä tuntuu, ei ollenkaan niin tahmealta kuin pelkäsin. Huomenna uusixi!
