Tuli tässä mieleeni pari vuotta vanha miete eräästä nyyssikeskustelusta. (Kyllä, olen joskus niinkin antiikkisiin kommunikaatiovälineisiin perehtynyt.)
Kyseisessä keskustelussa joku Wanhan hyvän ajan ruukinpatruunoiden ajatusmaailmaa edustava oikeistolainen marisi siitä, että ”duunareille maksetaan vessassa istumisestakin palkkaa”.
Aloin siinä miettiä omaa työajankäyttöäni, ja tein järkyttävän toteamuksen: Itse asiassa enemmän työaikaa taitaa mennä surffailuun, nyyssittelyyn ja muuhun nypräämiseen kuin raakaan koodinvääntöön.
Olenko siis laiska? Kuinka paljon tuottavampi olisin, jos keskittyisin luokkiin, olioihin ja metodeihin koko sen ajan, jonka nyt istun vessassa, särvin teetä tai kirjoitan blogia?
Väitän, että paljon vähemmän tuottava. Juuri tuohon vessassa istumiseen puutuin sen takia, että silloisessa työpaikassani vessa oli yleensä juuri se paikka, missä vastaus koko päivän riivanneeseen sitkeään ongelmaan päsähti päähän. Syy lienee siinä, että kun ei jatkuvasti hakkaa tietoisen mielen päätä ongelman tiiliseinään, niin alitajunta saa vapaasti vaellella kokeilemassa ja ideoimassa tietä sen muurin ympäri.
Totesinkin leikilläni (nykyisin ex-) vaimolleni, että oikeastaan minulle pitäisi maksaa korotettua palkkaa WC-tiloissa vietetystä ajasta, koska se on sitä kaikkein tuottavinta työaikaa – monessakin mielessä.