Kun vanha pariskunta ottaa mittaa toisistaan, niin se on aivan eri luokkaa kuin nuorparin nahinat. Tämä ei siis ole mitään yleistä väheksyntää vaan tosiasia. Kun tunnemme toistemme heikot ja vahvat kohdat niin on selviö, että vahingon tuottamiskyky on ihan toista luokkaa. Tähän kannattaa lisätä se huomio, että ikä tuo kokemusta sanallisessakin mittelössä ja esimerkiksi allekirjoittanut on valmistunut sellaisista ”vittuilun korkeakouluista” kuin myyntikonsultti, mediatoimitus ja opettajahuone. Näistä siis kaikkein korkein verbaalituhovoiman opetusaste löytyy opettajahuoneesta. Luulin olevani joku sanaseppo kun menin aikuiskoulutuksen maailmaan, mutta astuttuani opettajahuoneen ivalliseen epäinhimillisyyden katkuun, laskin pääni nöyryydestä sillä ymmärsin olevani ihan noviisi akateemisen vittuilun saralla.
Kuitenkin, sitä nuorena etsii täydellistä ultimatum asetta jopa verbaaliseen vääntöön. Kun 90-luvulla tehtiin tietokonepelejä, niin niihin keksittiin toinen toistaan hienompia aseita. Lopulta ei mielikuvitus riittänyt enää nimeämään tätä lopullista kaiken tappavaa tuhokonetta, joten se nimettiin lyhyesti BFG9000 eli Big Fucking Gun 9000. Aikani hioin tuota verbaaliviikatetta tyyliin BFG mutta sitten aika vei voiton ja tajusin, ettei se ase merkitse kaikkea vaan sen käyttö.
Strategia astui peliin. Kun vanhapari riitelee niin siinä noudatetaan samoja strategioita kuin Sun Tzu ja Sodan käynnin taito –kirjassa. Ensinnäkin kaikki perustuu petokseen, mikään ei ole sitä miltä se näyttää, kuulostaa tai vaikuttaa. Toiseksi kun ei voi vaikuttaa toisen häviöön niin pitää rakentaa oma puolustus mahdollisimman vahvaksi, niin ettei sitä voi horjuttaa mikään. Tämä alkaa ehkä kuulostaa absurdilta, no otetaan esimerkki elävästä elämästä.
Puoliso A (nainen) heittää kehiin ”itsekäs paskiainen”-kortin. Tähän nuori tuore puoliso B heittäisi kokemattomana ”prinsessa”-kortin, myhäillen tyytyväisenä. Mutta vanha puoliso B heittääkin halveksivan katseen ja ”onko tuo nyt parasta mihin pystyt”-nollauskortin.
Eli kyse ei ole siitä mitä itse saa sanottua tai tehtyä vaan kuinka monta virhettä saa vastapuolen provosoitua tekemään. Jokainen toinen toistaan pahempi sana ja isku viiltävät myös itseään ja vanha puoliso tietää sen. Joten itsensä suojaaminen ja toisen provosoiminen aiheuttaa sen, että toinen viiltelee itsensä henkisesti hengiltä. Lopulta viimeinen pisto ei tarvitse olla neulaa isompi. Mutta pistin sen omaan sydämeeni ja tunsin kuolevani. Koska olemme vanhapari eikä tätä peliä pysty ymmärtämään kuin toinen vanhapari.