Ero elämän eri tilanteiden välillä tuntuu välillä musertavalta todellisuuden vaihdoilta. Lauantaiset SMFR bile/miitti tunnelmat olivat jotain aivan ihanaa unta nyt Tallinnassa seminaarissa. Kaikilla oli molemmissa tilaisuuksissa naamiot ja rooliasut päällä.
Joskin lauantaina ihmiset olivat todellisempia vaikka sanoivat olevansa rooleissaan. Täällä ihmiset sanovat olevansa itseään vaikka ovat rooleissaan.
Rakkaus puuttuu täältä. Perushetskut sanovat, että rakkaus puuttuu pervoilta. Onko pervot täällä? Koska rakkaus oli läsnä lauantaina. Olin rakkautta pullollaan. Mieleni ja ruumiini värisi rakkaudesta, intohimosta ja puhtaasta himosta.
Missä olet itse kokenut eniten rakkautta ja ihmistä itsenään?