Ei auta vaikka tiedän sen olevan turhaa ja kuluttavaakin.
Olen tapaillut yhtä iänikuisuuden tuntemaani naista, toivoen että ehkä se sittenkin kiinnostuisi jostain vakavammasta. Ehkä minä teen tätä vain huijatakseni itseäni sen verran mitä luonne antaa myöten. Liian houkuttelevaa ryhtyä ajattelemaan että ehkä sittenkin.
Yritin minä kerran aikaisemmin ottaa puheeksi tuon kiinnostukseni häntä kohtaan, mutta reaktio oli lähinnä luokkaa vaikeneminen ja puheenaiheen vaihto. Olisi edes sanonut ”ei”, tuntisi itsensä vähän vakavammin otetuksi. Ei tee mieli yrittää uudestaan, on se sen verran rankkaa touhua.