Uneni sijoittui sinne missä sijaitsee lapsuudenkotini ja kylän tutut kadut ja maisemat. Liikuin hiekkatietä pitkin tuntemattomasta syystä sekä kasvoiltaan anonyymin, mutta silti jollain tapaa minulle hyvin tutun ja turvallisen joukkion seurassa. Muistutimme hieman sirkusseuruetta. Saavuimme saman alikulkutunnelin luo missä olen satoja kertoja leikkinyt. Tunsin onnellisuutta, vaikka tiesin että olimme jonkinlaisella pakomatkalla. Meitä vainosi erikoinen joukkio Ihemmaa Ozista tutun peltimiehen kaltaisia olioita.
Alikulkutunnelin luona oli luullakseni hylätty suuren hallin kaltainen tehdasrakennus, jollaista siellä ei todellisuudessa ole milloinkaan ollut. Linnoittauduimme sinne suojaan peltimiehiltä, jotka yrittivät tunkeutua sisään ovista ja ikkunoista. Tunnelma oli satumainen, eikä kovinkaan pelottava. Taistelimme peltimiehiä vastaan ja niiden panssareita ja suojia lenteli pitkin hallin lattioita.
Taisteluvälikohtauksen jälkeen aloin siivota hallin lattioita. Nurkkiin ja lattianrajaan oli lennellyt erilaisia aseita sekä nuppineiloja. Lakaisin niitä kumisella lastalla keoiksi keskemmälle lattiaa. Tässä vaiheessa olin yksin ja uni sai odottamattoman käänteen: istuin lattialla ja kokosin edelleen aseita ja roskia, kun eteeni käveli valkoinen hevonen. Se tuli kummallisen loisteen saattelemana. Se oli ulkomuodoltaan raskasrakenteinen, hieman islaninponia muistuttava ja sen karva oli karkeaa ja paksua, valkoisen ja kullanhohtoista. Se oli pullea ja kaunis ja muistan ensiksi pohtineeni oliko se tamma jolla oli varsa vatsassa. Kosketin sen pulleaa vatsaa.
Istuin edelleen lattialla hevosen edessä ja äkkiä se alkoi käyttäytyä levottomasti. Pelkäsin sitä hieman, mutta yritin olla näyttämättä pelkoani ja annoin sen kaataa itseni selälleni lattialle isolla ja painavalla turvallaan. Silloin sen sukupuolella ei enää ollut merkitystä, mutta koin sen käytöksen voimakkaan maskuliinisena ja seksuaalisena. Makasin selälläni sen alla ja se alkoi hitaasti rakastella minua lähetyssaarnaaja-asennossa juuri siten kuin olen aina toivonut itseäni rakasteltavan…
The End