Nälkä se pääsi yllättämään ja päätettiin mennä tuttuun paikkaan syömään pihvit. Aina yhtä ystävällinen henkilökunta otti meidät vastaan hymyssä huulin ja ruoka tulikin nopeesti siihen nenän eteemme.
Hyvällä ruokahalulla vedettiin masua täyteen kun sattumoisin silmään osui pieni mato siellä salaatin keskellä.
Hiukan nieleskeli tyhjää ja jostain kumman syystä ruokailuun tuli loppu.
Pakko oli suu aukaista ja tuo kiltti mies oli todella pahoillaan asiasta ja kovasti pyyteli anteeksi.
Tarjoutui tuo antamaan uuden annoksen mutta eipä olisi masuun enää mahtunut mitään.
Huomasin kuinka hän meni ottamaan salaattiastian pois ja otti hän ihan uuden kerän sieltä kylmiöstä mukaansa kait sit aatellen vaihtaa kaikki uusiksi.
Hetken päästä hän tuli viereemme ja kertoi kuinka he vaihtaa salaatin uuteen kyllä usein ja pesee sen huolellisesti mutta nyt jostain syystä oli sieltä löytynyt toinenkin mato mainio.
Uskon tuon kyllä sillä he ovat kovin tarkkoja siisteydestä ja kovin suosittu tuo paikka on yleisesti.
Ei siitä nyt numeroa halunnut tehdä kun nyt ei sentään sitä syömään ehtinyt ja onneksi ei ollut sentään hammastikku salaatin seassa niinkuin eräässä paikassa joskus. No sinne ei tarvi uudestaan kyllä mennä se on varma. Mut tästä kyllä jää mieleen tämä juttu siinä mielessä että ensikerralla taitaa sitä katsoa salaattipuolta paremmin vaikka ihan tahaton juttu tuo olisi ollutkin.
Onneksi ei ollut hius , se jos jokin saa mulle kylmät väreet.
Hm..äiti joskus suojasi hiukset sellaisella ohuella leipuri hatulla vai miksi sitä sanotaan . Itse ei kyllä tule suojattua millään päätä vaikka ei kait se huono olisi sekään. Mut kait taas aattelee että se kun on niin hassun näköinen että parempi ilman. ”ihan niinkuin sillä nyt väliä olisi”
Yksi tuttu oli löytänyt kerran kynnen ,yööööök
Mutta mistä me tiedetään kuka sylkee mihin tai kaivaa nenäänsä siinä ruokaa tehdessä että hyvää ruokahalua vain jatkossakin kaikille.