Äiskä

Mun äiti on kyllä aina välillä ihan huippu. Tänään marisin sille jostain ihmissuhdekoukeroista ja elämän mutkikkuudesta niin se vaan sano, että jos joskus menee huonosti ni sit pitää vaan mököttää ja vittuilla jollekin, kyllä se siitä ohi menee ja taas tulee parempia päiviä.

Elämä oikeasti taitaa olla noin yksinkertaista jos sen antaisi vain olla simppeliä. Mutta mikähän vamma mulla on päässäni, kun aina pitää kiertää sieltä vaikeakulkuisimman polun kautta? Pitäisköhän mun mennä vaikka oikeisiin töihin tai johonkin kouluun, jotta saisin elämääni sisältöä eikä sitä tarvitsisi itse kehitellä parisuhdesabotaaseilla ja muilla keinoin?

Nylon Beatin sanoin, tää elämä on vaan joskus niin sairaanfuckingkipeenraastavaa.