Mitä vittua siitä?

Oonkohan mä taas eilen ollut pikkasen herkkiksellä tuulella? No kyllä oon. Onneksi tänään on parempi päivä. Pois hempeilyt, itkut ja surkuttelut, tilalle kylmää järkeä ja loogisuutta. Loppuviimeksi mä oon kuitenkin vastuussa vain omasta elämästäni. Omasta onnellisuudestani, oman tulevaisuuteni rakentamisesta sellaiseksi kuin itse tahdon. Joskus oman onnen vuoksi on satutettava itseä tai muita. Joskus on kuljettava väärää polkua, jotta ymmärtää, mille polulle seuraavaksi kannattaisi kääntyä minimoidakseen mahdolliset vahingot. Joskus ratkaisut ovat myöhemmin katsottuna vääriä, mutta mieluummin katselen tekemiäni ja kokemiani vääriä ratkaisuja kuin sitä, etten ole uskaltanut tehdä ratkaisuja laisinkaan.

Parempi kertarytinä kuin ikuinen kitinä - vai miten se nyt meni.

Pitkästä aikaa: Rock!