Puoltakaan en sun kivustas voi tietää

Hetken vielä tämä puoli maailmaa,
hetken vielä nukkuu yötä valkeaa
Sä mietit kuinka mikään satuttaa voi niin,
parhaat vuotes kaikki maahan poljettiin

[Juha Tapio - Kelpaat kelle vaan]

Onpa kauhean vähäpätöinen olo. Sitä haluaisi olla ihmisenä sellainen Super; tehdä niin paljon enemmän, niin paljon paremmin kuin mihin itsellä rahkeet riittävät. Haluaisin niin kovasti pystyä ymmärtämään paremmin muiden ihmisten sisäisiä kipuja ja osata toimia niin, että muilla olisi parempi olla. Musta tuntuu, että olen jatkuvasti vain saamapuolella. Opin hirmuisesti uutta, imen sieltä tätä, tuolta tuota, mutta aivan kuin en saisi annettua puoliakaan siitä takaisin. Haluaisin, että osaisin toimia idealististen ajatusteni ja visioideni mukaan, mutten vain osaa. En saa puhdistettua tätä kaikista maailman riennoista likaantunutta omaatuntoani tekemällä hyvää, koska en kertakaikkiaan tunne pystyväni siihen. Mun sydän tunteineen ja empatioineen vaikuttaa olevan ihan turhanpanttina, koska mulla ei ole kertakaikkiaan mitään kanavaa tai taitoa kaiken sen rakkauden ja hyväntahtoisuuden purkamiseen.

Perkele sentään, mulla on tunneylikuorma.

Rock.