Tasot on vai tasoton?

Keskustelupalstan suhteet-osiossa on keskustelu tässä viime hetkinä nirsoudesta parinvalinnassa sekä omasta tasosta ja kumppaniehdokkaalle asetetusta tasosta. Sieltäkin voi käydä jotain avautumistani käydä bongaamassa, mutta tässä vielä jotain kokonaisvaltaisempaa pohdintaa.

Tajusin juuri tuokio sitten, että yhdestä tuntemastani miehestä löytyisi kaikki ne jutut joita mieheltäni voisin toivoa ja vähän enemmänkin (se on komeampi kuin toivon, fiksumpi kuin toivon, pidempi kuin toivon <3). Ollaan sellasia moikkailututtuja. Meinasin tuossa alkuillasta laittaa miekkoselle viestiä, että heiheimitäkuuluu. Vähän niin kuin tunnustella kepillä jäätä. Mutta sitten luin noita tasokeskusteluja ja nirsoilujuttuja ja mulle iski aivan hirvittävä rimakauhu. Enhän mä voi laittaa sille viestiä, kun en ole yhtään sen miehen tasoinen. Se on niin täydellinen ja mä oon vaan mä (siis mikä ihmeen "vaan", miksi se mies saa mut ajattelemaan niin?).

Koska en ole ollut miehen kanssa niin paljon tekemisissä, että tietäisin onko hän millään muotoa kiinnostunut musta, en voi tehdä minkäänlaista aloitetta. Miksi ihmeessä mua pelottaa näin älyttömästi tulla torjutuksi? Jos yhtään miestä tunnen, tiedän, että juttu jäisi meidän väliseksemme eikä mun vonkailulla hauskuutettaisi koko kaveripiiriä vaikka pakit suoralta kädeltä tulisikin. Toisaalta, voishan muakin joskus onni potkaista ja mies voisi vaikka lähteä kahville mun kanssani. Mutta kun. Oon jotenkin niin iskostanut päähäni, ettei tuollaiset superihanuudet vain ole mua varten. Pelkäänkö mä kilpailua tai tulevani liian mustasukkaiseksi jos styylaisin koko kulmakunnan komeimman kollin kanssa? Vai eikö mun herkkä itsetuntoni vain kestäisi jos saisin pakit, koska oon liian huono? Miksi ihmeessä olen laatinut kauhean pitkän listan kriteerejä unelmamiehelleni jos en kuitenkaan uskalla edes yrittää lähestyä kriteerini täyttävää miestä?

Mua jotenkin aina ärsyttää nämä tasokeskustelut. En haluaisi vaikuttaa kusipäältä, mutta kahta pidempää parisuhdettani näin jälkikäteen katsoessani en vain voi olla huomaamatta, että tapanani on deitata itseäni alempitasoisia miehiä. Ei ehkä ulkoisesti ja päällepäin olla oltu niin kovin epäsuhtaisia, mutta jos hiukankin on päässyt seuraamaan meidän suhteitamme syvemmältä, on kyllä huomannut epätasapainon; molemmat miekkoset ovat olleet sellaisia mammankorvikkeen hakijoita, liian pehmeitä ja sellasia... reppanoita, tavallaan. Ihmisiä, jotka ovat olleet vailla toista puoliskoa elämäänsä, jotain palasta, joka täyttäisi heidän vajavaisuutensa. Kun taas mä kauhean itsenäisenä ja vahvana persoonana kaipaisin kai enemmän vain sellaista rinnallakulkijaa - en niinkään suoranaisesti ketään elämääni. Nyt sitten pohdin vain koko ajan, että en halua edes yrittää mitään tämän uuden löytöni kanssa, koska jollei se nyt heti näkisi sitä, että olen alempaa tasoa kuin se niin viimeistään muutaman kuukauden styylailyn jälkeen se olisi aivan kypsä siihen, että se kuuluu tasoluokkaan A, kun mä oon tasoluokkaa B tai C... Eli taas; pelkään ihan hirveästi tulla torjutuksi ja jätetyksi. On niin paljon helpompi olla itse se "tasokkaampi" osapuoli, sanoa, että kiitti mulle riitti ja olla itsekin sitä mieltä, että ero oli ainoa oikea ratkaisu - parempaakin on mulle vielä luvassa.

Noh. Ehkä meen nyt nukkumaan ja mietin sitten taas huomenna mitä tekisin tämän ihan vatsanpohjaa kutkuttavan tilanteen kanssa. Toisaalta tekisi mieli kerrankin repäistä ja uskaltaa, toisaalta pelkkä kaveruuskin on parempi vaihtoehto kuin se, että pilaisin koko homman ihastushöpötyksilläni. Mutta jollen nyt toimi, tuleeko sitä sitten toimittua koskaan? Mitäs jos joku vie sen enkä saa edes mahdollisuutta kysyä, että olisiko tällä kuviolla mitään toivoa? Aaaargh.

Jos laitan kädet ristiin ja toivon oikein kovasti, niin ottaisikohan Se muhun yhteyttä ja tekisi aloitteen, jottei mun tarvitsisi elää tässä raastavassa epätietoisuudessa? Vai pitäisikö mun päätellä tästä yhteydenottamattomuudesta, että tyyppiä ei vain voisi vähempää kiinnostaa? Vai eikö sekään vain uskalla? Tai eikö se ole ajatellut asiaa laisinkaan tältä kantilta? Ehkei se oo yhtään parisuhdetta paitsi eikä siksi ole ehdotellut mitään...

Hittolainen.

Rock.