Sinkkuus, single life, oma valinta vai olosuhteiden pakko??
OK, tässä kahdessa vuodessa olen kyllä ehtinyt tapailemaan miehiä, mutta esim 2 kk kestänyttä tapailua en laske seurusteluksi..vain surkea kyhäys suhteesta tai jotain sinne päin…
Eli siis kranttu, vai toivoton tapaus. Yli-ihminen, maailman kaunein vailla vertaistaan , vai hyvin ruma henkisesti ja rasittavan idiootti, jota kukaan ei huoli?? Vai voisko olla jotain siltä välitä?
Kyllä sitä aina joutuu kyseenalaistamaan itsensä ja miten nää deittikuviot todellisuudessa pyörii. Varattuja kavereitaan väistämättä huomaa kadehtivansa, ja yrittää keksiä mikä se on ”se jokin” , millä he ovat saaneet sen ”onnen” mitä itsekkin tavoittelee.
Ehkä sitä ei voi järjellä miettiä, ehkä elämässä todella on olemassa ”kohtalo” johon ei voi vaikuttaa…
No siihen en kyllä aivan usko…nimittäin ettei elämän kulkuunsa voisi mitenkään vaikuttaa. Ainakin siihen , miten onnellinen olet, voi itse vaikuttaa hyvinkin paljon. Mutta toista ihmistä et voi pakottaa olemaan kanssasi..
Rakkautta ei voi kahlita!- Rakkaus on sokea, mutta rakkaus voi myös avata silmäsi näkemään elämän ihanuuden!- Rakkaus satuttaa, mutta Rakkaus voi pelastaa sinut kuolemalta!- Rakkaus on ikuista!- Rakkaus kestää kaiken….lista jatkuu aina vaan. ..
Haluan siis ennemmin kuin löytää ”parisuhteen” , tahdon löytää Rakkautta, Intohimoa… Sitä voi olla parisuhteessa, tottakai , mutta ensin täytyy löytää se tunne..!!
Ennen surin sitä että tunteet vievät tyttöä, ja aina saa olla vuoroin itkemässä ja nauramassa…Mutta nyt!, nyt tahdon olla se mikä olen, ja elää elämää tunteella! SE on ainut tapa ELÄÄ 😉
Tulkoon siis parisuhde, ihana mies..JA tulkoon seikkailu, rakkaus ja ihana loppu KESÄ ;))))
