Kello on jo yli yhdeksän, kun saavun kämpille treenin jälkeen. hitto. Ajattelin että ehdin vielä käydä Tb:ltä hakemassa kupposen kahvia… Mistä tää mieletön kahvihammas-kolotus nyt oikeen tuli!
Netistä Teboilin sivuilta aukioloajat…hienoa! Kymppiin asti auki joka päivä! Jes:)
Nopsaa palautusjuoma nassuun, treenikamat kuivuu , legginsit ja toppi niskaan.. Pää punasena kakskyt vaille kymmenen , onks teil viel kahvii?? Yks kahvi kiitos 🙂
Hmm,, kaks sokerii, maitoo…harras sekoitus ja pari hengenvetoo…ah, tuoksuu taivaalliselle!
Siirryn verkkaisasti astellen ulos myymälästä. Kaunis iltataivas! Jähmetyn seisomaan huoltamon eteen. Ohikulkeva liikenne soljui tasaisesti, lokkien ääntelyt, liikennevalojen suloinen kajo… Minulla ei ole kiire mihinkään.
Kahvi maistui hyvälle, ilma oli suloisen pehmeä, ympäriltä kuuluvat kaupungin äänet rauhoittivat…silmänurkat kostuivat. Mitä ihmettä?! Enhän minä ole surullinen- en , olen iloinen, tyytyväinen!
Kaksi viikkoa sitten minut irtisanottiin töistä, rakkauselämäni on täysin turmeltunut, olen suhteellisen yksinäinen uusi asukas kaupungissa, rahaa ei ole…paljon syitä olla surullinen. Mutta en ole!
Asiathan voisivat aina olla paremmin?!Eikö totta? Ja asiat voisivat useasti olla hyvin paljon huonommin…
Tosin kävin kyllä toissapäivänä työhaastattelussa, ja aika varmasti työt alkavat 26.07, mutta tällä kertaa liikutuksen syy ei ole se… Ehkä kaikki tämä, treenin jälkeinen endorfiineistä johtuva High feeling, täydellinen ilma, täydellinen kahvi…mitä muuta enää tarvitaan 😉
Täysin päinvastainen kuvaus kuin maalla, mökki, sauna, tyyni järvi…mutta yhtälailla sama tunne.
Taidan olla sittenkin jo aika kaupunkilaistunut !
