Nyyh nyyh.
Tänään oli viimeinen päivä harjoittelussa, ja ensi viikko lomaa ennen kun taas koulun penkille…
Pitäisi olla tunnelma katossa, mutta en mahda mitään että kiinnyin jo harjoittelupaikkaan ja niihin ihmisiin siellä…
Suru on puserossa…Ikinä ei ole missään työpaikassa ollut noin hauskaa. Puolet ajasta me vain naurettiin kippurassa. Luulen ettei tunne ole yksipuolinen, sillä sanoi tämä yksi työkaverikin että voi kuinka tylsää nyt taas tuleekaan kun mä en ole enää siellä-
Ainahan voi mennä käymään, mutta ei se ole sama asia. jos mä vaan meen sinne heilumaan ruokapalkalla, niin hauskaa se oli 😀
Toivon vain että joskus vielä pääsisin samanlaisiin hommiin, yhtä lämpimällä yhteishengellä!
Mutta vaikka niin haikeaa onkin, odotan silti innolla iltaa..Sillon juuvaan punkkua ja katsotaan kumman kaa dvd tä kaverin kanssa 😉 Se piristää mukavasti ja siitä ei voi tulla kun super hyper hauska ilta!