En ole erityisen suuri joulu fani. Jouluna alkaa usein ahdistamaan. Enkä pidä talvestakaan kovin paljon.
Onhan se ihan kivaa joskus kauniilla talvi säällä lasketella laudalla puuterilumen peittämää rinnettä alas. mutta siihen se ihanuus sitten jääkin. Loppu on loskaa ja paskaa.
Inhottaa ja ällöttää lukea facebookissa ihmisten statuksia ”voi kun ihanaa katsella kun lunta sataa”. Niin mitä lunta? en minä ainakaan sanoisi tuota miksikään lumeksi. ja se ei ollut yhtään ihanaa pyöräillä tuolla sateessa ja palella.
Talvella täytyy pukeutuakki niin paksusti ja silti palelee.
Joulu perheen kanssa…. kaikki huutaa ja kukaan ei kuuntele. ja aina kauhea stressi joulupuurosta ja kuusesta ja kaikesta.
Yhtenä jouluna olin ahdistunut ruuasta ja päätin paastota aaton yli. se ei onnistunut vaan sorruin syömään yöllä itseni ähkyyn.
Ja muistan senkin joulun joskus aikoja sitten kun asuin vielä kotona ja siskot tulivat jouluksi kotiin pitkän matkan päästä. Äiti oli siitä tosi innoissaan tietenkin ja mä tulin mustasukkaiseksi ja menin mököttämään huoneeseeni.
Eli johtopäätös…Joulu vois olla ihan kiva jos sen osais ottaa sillein rennosti. Ja onhan kieltämättä parempi kun on tuollainen juhla keskellä synkkää talvea niin ei ihan masennu täysin.
On Jeesus osannut ajoittaa syntymisensä just sopivaan aikaan. kiitos.