Teho-osasto katsottu, kerrankin muistin. Siinä oli yksi häiritsevä kohtaus mitä ei tässä mielentilassa olis tarvinnu katsoa. Uneton yö, tervetuloa.
Yksin nukkuminen on niin lystiä nykyään ettei sanat riitä kuvailemaan sitä riemua kun kömpii kylmän peiton alle ja hytisee pari tuntia kunnes nukahtaa ja näkee häiriintynyttä unta millon mistäkin ja kestäkin.
Voi sitä iloa lauantaina, kun saa viettää krapulapäivää ihan yksin, katsoa leffaa ihan yksin, tihruttaa itkua eläinohjelmia katsoessa ihan yksin ja illalla mennä nukkumaan levotonta krapulaunta – yksin.
Mainitsinko jo että kohta meen nukkumaan ja vieläpä ihan yksin?
Huonomminkin voisi olla… Hetki sitten tuolla sängyssä oli pikkuapina kainalossa rauhottumassa yöunille <3 Ja nyt on niin hiljaista että sattuu...